Yhä odottelen nettiä itselleni ja alan oikeesti hermostuu tästä ettei mulla ole aikaa kirjotella tänne. Mä teen töitä kokoajan ja mä juoksen ympäri mestoi. Mulla on melko paljon töitä myös siinä, et mun pitää saada mun kolleegat ymmärtämään myös asioita. Mitä asioita? Esimerkkiksi, että mä tahdon tehdä töitä. Mä en tahdo helpotusta päiviini. Mua yritetään vähän siirtää sivuun, koska olen .. minä. En tiedä mikä helvetti mussa oikeen on muka vikana. Ihan yhtä hyvä, kuin noi muutkin. En ehkä ole ollut töissä yhtä kauan, kuin muut.. Tahdon silti oppia, en ole huonompi. Tahdon todistaa niille, et mä pystyn ihan samaan meininkiin. Ainoa mikä niillä on ja mulla ei.. kieli. Ne puhuu kieltä, mitä moni täällä töissä puhuu. Mähän siis hoidan enemmän suomalaisia ja näin. Ne tahtoo mua vaan tulkkailemaan ja vetämään VÄLILLÄ jumppia englanniksi. Kyllä meitä suomalaisiakin pitäisi vähän enemmän miettiä, kun mua pusketaan sivuun. Mullahan menee motivaatio siinä?
Mitä syömiseen tulee, ni oon ain välillä jättäny syömättä pahanmielen takia. Mulla on vähän pahamieli tosiaa kolleegojen takia. Miksi pitää olla niin ... tommosii??
Mä en kauheesti oo syöny makeeta, enkä mitään roskaa. Hamppareita tai ranskalaisia ois ollu tarjolla parina päivänä tai no oikeestaan... joka päivä ois mahdollista syödä niitä. Ei kiitos, en tahdo. Mua kuvottaa semmoset. Syöny lähinnä salaatteja ja kanaa/kalaa. Mä en kauheesti oo syöny siis lihaakaan. Musta silti tuntuu, et oon turvonnu. Mä alan pikku hiljaa miettii, et jos noi sysää mut kunnolla syrjään ni alan sit viettää enemmä vapaata. Pitäis olla muutama päivä viikossa ihan vapaata vapaata, mut must tuntuu et kohta mulla ei muuta olekkaan. Mä kyl ekana käyn ostaa sen vaa'an, kuhan palkka vaan tulee.
Ellen sitten muuta ja siellä uudessa kämpässä ole vaakaa. Tahdon vaa'an. Tahdon tahdon, pakko saada! Mitäs teille kuuluu?
Pieni vuodatus tänne.
Rakkaudella
anamiauh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti