Hitaasti, mutta varmasti..

Olo on edelleen outo, mutta parempaan päin ainakin. Mulla päässä pyörii aika hienosti, mutta eikai sille voi mitään. Syöminen ei vieläkään ihan kunnolla suju, et lähinnä oon saanu pari banaanilastua ja piltin alas. Juominen kyllä sujuu, sisälläkin pysyy (onneks). Mä vaan odottelen tässä sitä, et pääki alkais tuntua taas normaalilta. Ei tämmöst ihme pyörimistä kokoajan, mut musta tuntuu et suurin syy on verensokerien alhaisuus. Nouseminen sängystä tuntuu jo semmoselt lennokkaalta. Tavallaan ihan hauskaa, mut toisaalta tämmönen taudeista hermoilija.. ei tee hyvää olla kipeenä. Mä siis oon oikeesti pienimuotoisesti luulotautinen. Mulla on päänsärky, ni se tarkottaa aivokasvainta. Kuumetta = hiv ja muuta mukavaa. Mulla aina melkeenpä on jotain vakavampaa, kuin mitä oikeesti on. 

Toi aika hyvin kertoo millanen mä olen. Nimenomaan pieninkin erilainen oire tai tunne, ni kyllä on jotain vakavaa meneillään.

Oudointahan on se, että lääkäriin en mene. En tahdo, en kykene, en pysty.. Ahdistaa ja pelottaa. Vältän lääkäriä loppuun asti, kunnes tulee sellanen tilanne et jos en oo parantunu - pakko mennä lääkäriin. Eihän muu auta? Ei tähä mennes ole ollut syöpää tai muutakaan, mut niitä odotellessa. Jossain ne mua vaanii vielä, mä tiedän sen!

Siinä taas yksi asia lisää minusta. Paljastanut hiljalleen pienii asioita itsestäni. On ihana kirjoittaa tänne, sillä uskon ettei teillä ole mitään tietoa, kuka ruudun takana on. Miten vapauttavaa onkaan, ettei teidän tarvitse tietää oikeaa henkilöllisyyttä. Olen myös tietoinen siitä, ettei teitä lukijoita kovin montaa ole. Näen silti, joka päivä muutaman ainakin käyneen lukemassa sivuani. Kiva, että edes jotain vähän kiinnostaa miten minulla menee. Minullakin on omani, myös sellaisia - joita en ole pistänyt lukijalistalle, mutta käyn silti lähes päivittäin lukemassa. 

Minun on nyt aika koittaa uudestaan syödä jotain pientä, sillä en nyt ole syönyt pariin päivään oikeastaan mitään. Juonut mehukeittoa ja vettä, sekä limppariakin tullut litkittyä. Kivahan tämmönen puhdistus on ja vatsakin näyttää vähän kivemmalta, mutta ei täydelliseltä siltikään. Koitan varmaan jotain jugurttia tai jotain, koska pelottaa oikeesti syödä kiinteetä. Mitä jos se tulee taas ylös? Mulla ei oikeen ole varaa olla poissa töistä. Ei oikeestaan edes huvittais olla pois töistä, sillä tää kotona makaaminen on aika tylsää puuhaa. Tänää päässy ylös vähän enemmän, ku eilen. Onneks sentään parempaan päin ollaan menossa, mut kuten sanoin - oon aika pihalla edelleen. Pääs tuntuu semmonen omituinen tunne. En osaa ees selittää, mut ihanku oisin lääkkeis tai jotain? 

Oh well, nyt muutama fitspo kuva tänne - kun oon terve, alan taas treenaamaan:

Aika hienosti ilmaistu asia, pakko myöntää. Eikö teistäkin?

Pari kuvaa, mut tällä mennään. Jatkan parantumista. 

Rakkaudella
anamiauh