Tämä päivä on ollut melko mukava sinäänsä, et aamujumpassa oli ihmisiä ja samoin oli aerobikissäkin. Mä oon kävelly aamusta töihin, kävelly töistä kotiin ja vieläpä kävin lenkilläkin - sillä tuli ahdistus lihavuudestani. Nyt pitäs kohta mennä Valopäälle kattomaan leffaa. En ymmärrä miksi, mut nous kauhee ahdistus äsken. Ahdistaa ajatus, ku Valopää vähän tuntuu tarkkailevan mun syömistäni. Mä en tartte sen tarkkailua ja mä tiedän, et se koittaa saada mut syömään ja ei ymmärrä mun tän päivästä liikkumistani. Se on kuulemma huolissaan vähän, mut en oikeesti ymmärrä miksi?
Ei voi olla niin iso juttu, että en syö kahdeksan jälkeen enään. Mä en ehtinyt syömään ennen, joten nyt olen syömättä. Juon cola zeroa / vettä tarpeeks, ni enköhän pärjää ihan hyvin huomiseen aamuun?
Urheilusta piti tulla hyvä fiilis, mut ei kauheesti auttanut tähän ahdistukseeni. Mä mietin suuresti nukkumaan menemistä ja elokuvan skippaamista. En tiedä vain, et mitä mieltä Valopää on jos skippaan leffan .. Oon puhunu ja kyselly siit jo pidemmän aikaan. Valittanut kunnolla, kun sillä ei oo mulle aikaa melkee ikinä. Mä en tiedä mikä mua vaivaa? Miksi en voi olla normaali? Nyt tulee tämmöst vammailua, pitkästä aikaa kunnollinen. Mua oikeesti ahdistaa niin paljon, et vähän hengittäminen tuntuu vaikeelta. Tätä ei oo tapahtunut aikoihin, kuten vähä niinku mainitsinki aikasemmin.
Positiivista on se, et pienesti motivoi taas tähän syömättömyyteen tää vammailuni. En enää ees tiedä onko se positiivista vai negatiivista. Se mietitään sit myöhemmin, eikös? Kyllä.
Tässä on pieni fitspo VS. thinspo. Kumpi teistä?
Hiukan harmittaa kyl tää olo, saa nähä jos Valopää kohta soittaa.. sit meen.
Rakkaudella
anamiauh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti