Voi miten väsyttääkään, mutta ei se mitään. Tulin juuri kotiin ja valmistaudun nukkumatin saapumiseen. Heitelly näköjään matkalla kotiin jo unihiekkaa hieman näihin silmiin, kun ne tuntuu painavemmilta. Eilisen jälkeen onki hyvä mennä ajoissa nukkumaan.
Eilen oli kyl kivaa. Lähettiin illalla meidän läheiseen show ravintolaan ja siellä tää neiti sai pullon valkkaria, vaik tilasin vaan lasin. Eihän sille pullolle voinut sanoa ei ja vaikka oli iso porukka, ei kukaan tahtonut valkkaria. Tämä tyttö kiskoi sitten ruuan kanssa sen menemään. Hupsista. Sit olikin aika lähteä baariin, sillä mulla on pari kaveria tullu tänne ja ne tahto lähtee bailaa. Ne asuu "keskustas" ja minä siirryin niiden luokse. Me vietettiin hyvä ilta pienes humalassa.Me tietenkin mentiin ... Luikun työpaikalle. Siellähän me tää meidän ilta vietettiin. Mä tanssin taas sikana, Luikku kiusas mua pitkin iltaa ja kaverit kyseli et mistä on kyse. Hetken aikaa jaksoin selitellä mitä Luikun ja mun välillä on tapahtunut. Yritin tietenkin myös olla vähän sillee, et ei mua nyt niin paljoo kiinnosta sen meininki. Se pussas mua taas eilen ja kaikkee, en tajua miks se ei osaa päättää mun kohdalla. Miksi se ei voi joko antaa olla tai sit antaa palaa? Mä siitä poikaystävää tahdo itselleni, mut en mä nyt tahdo pelin nyt näinkään menevän. Tahdon siit semmosen .. unikaverin? Jonku semmosen, se riittäis. Joku jonka vieres nukkua, joka vähä silittelee ja silleen.
Asiasta toiseen, mulla on kauhee ikävä hengailua Valopään kanssa. Mä en oo hengannu sen kaa kunnolla aikoihin. Ollaan kyllä puhuttu kauheesti, et katottais leffaa ja pitäs kahvitella. Kaikkee PITÄIS tehdä, mut mihin aika aina katoaa? Miksi se ei riitä siihen, et voitas toteuttaa nää ajatukset kans. Me ei olla hengailtu nyt tyyliin yli viikkoon ollenkaan. Nähty kahdesti ohimennen ja vaihdettu kuulumiset. Voi Valopää, melkee voisin soitella sille huomenna, kun on tauko ja kysellä kahville.
Nyt mennään sitten aiheeseen, mitä tavallaan oon vähän vältellyt. Miten mun operaatio vatsa edistyy? Melko heikosti, sillä mä tänäänkin päädyin duunikavereiden mukana pizzalle meidän lemppari pizzeriaan. Siinä on kyllä yks paikka, et en osaa sanoa ei sille. Mä oon liian heikko sanomaan ei niille pizzoille. Ne on niin taivaallisen hyviä, ei kovin kalliita ja hyvä seura siihen vielä, miten voit sano ei? Et mitenkään. Mä oon urheillu aika hyvin, joka aamu kävellyt töihin - vaikka kyytiäkin ollaan tarjottu. Mä en luovu ainakaan siit, et aamusin kävelen töihin sen 1,5km ennenku syön mitään. Mä en kestä tätä mun heikkoa meinikiä. Tarvitsen apua, tarvitsen jonkun joka ymmärtäis mua tän asian kanssa. Pitäis mut oikealla tiellä. En mä pärjää yksinäni tämmösten asioiden kanssa. Heikko paska.
Nyt kumminki nukkumaan, oon niin väsynyt.
(Kirjoitettu eilen klo 23.30 - julkastu tänään)
Rakkaudella
anamiauh