Nyt on lopullisesti päätetty se, että tämä tyttö lähtee toiseen maahan töihin. Muutto tapahtuu ensikuun alussa ja lentolippu on nyt saatu käteen. Ei ole enään mahdollisuutta perääntyä oikeastaan. Mä oon tavallaan iha tyytyväinen päätökseeni, mutta toisaalta pienesti pelottaa. Uus ja tuntematon taas tulossa, mutta toisaalta miksi sitä pitäisi pelätä? Ristiriitaisia tunteita on kyl tän asian kanssa.
Eilen oli tosi kiva päivä, sillä mä tein eka duunit iltapäivään saakka. Kävin kotona vaihtamas vaatteet ja suihkussa. Sen jälkeen minä ja Valopää vietettiin monta tuntia toistemme seurassa. Käytiin syömässä ja sen jälkeen mentiin vaan kattoo leffaa Valopäälle. Puhuttiin sikan taas kaikesta, koska sen kanssa on niin helppo jutella. Puhuttiin myös mun lähdöstä ja eihän se nyt siitä hihkunu mitenkään innoissaan. Se on outoa sanoa heipat sen kanssa, mutta tiedän kyllä sisimmässäni meidän tapaavan uudelleen. Mä en tiedä koska, mutta tiedän sen tapahtuvan.
Mulla tulee kyllä ikävä porukkaa tääl. Luikkuakin, vaikka oon ilonen päästessäni eroon siitä. Mä en sitä kumminkaan nää enää, miksi tuhlaisin ajatuksiani siihen tämän lähdön jälkeen? En mä kumminkaan siihen niin ihastunut ole, et mahdottomia rupeisin miettimään.
Nyt lähden lenkille, ajatukset alkaa katkeilee.. En jotenkin voi kuvitella, et lähtö on käsillä.
Rakkaudella
anamiauh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti