Ainoastaan hetken ajattelin, että nyt onnistun.
Ei, en pystynyt siihen.
Vajosin uudelleen.
Tahdoin vain olla tyytyväinen itseeni,
liikaahan se oli pyydetty.
En ole kirjoitellut tänne, koska luulin hyväksyneeni itseni.
Ajattelin hetken, etten ole lihava. Olin sopiva silmissäni.
Nyt olen palannut, näen taas totuuden. En tahtoisi nähdä sitä,
mutta näen silti.
Koskettelen makkaraani, kuvottavaa. Taputtelen pömppistäni, oksettavaa.
Miten luulin onnistuneeni jos vatsani ympärillä rasva pomppii iloisena "katso, olen lihava". Typerys.
En silti saa vaipua epätoivoon tämän kanssa, on vain treenattava kovemmin. On treenattava paremmin, on aika todella kadottaa läski.
Rakkaudella
anamiauh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti