No ainakaan en voi itkeä syömisestäni, kun ei mitään ole mahassa enään. Hyvä vai huono asia ? En tiedä, tän päivän jälkeen totesin kyllä yhden asian: musta ei saa bulimikkoa tekemälläkään. Mä en tohon oksenteluun oikeen saa tatsia. Te jotka sitä teette, en lähe tuomitsee tai mitään - itse en vain mitenkään kykenisi teidän tapaanne. Mä alan nyt katsoo taas enemmän ruokailuani ja miettimään terveellisemmin. Tää kipeys herätti semmosen pienen otuksen sisälläni, joka tahtoo auttaa mua. Se tahtoo auttaa mua ja mun vatsaa saavuttamaan sen, mitä me ansaitaan sen kanssa. Otus on nimetön vielä, mutta eiköhän se kehity ajanmyötä nimelliseksi. Se on vielä niin uusi tuttavuus, että en tahdo nimetä sitä väärin.
Tän päivän ainoo alas mennyt ja siellä pyssynyt on tapahtunut tälleen illasta. Vesi nimittäin on hiljallee alkanu pysyy sisälläni, siks koittanu nyt juoda mahd. paljon vettä. Heikotus o pienesti loppunut, silti helvetin kylmä on kokoajan. Lääkäriki sano, että taitaa neidillä olla vähän alilämpöä kehossa. En sit koskaan oo ymmärtäny, et mitä alilämpö sit tarkottaakaan? Ei ainakaan sitä, et keho tappelis pöpöö vastaan. Hienoa, keho nosta mulle kuume ja tapa bakteeri / virus, mikä ikin onkaan ja päästä mut täst pahasta. Nyt takas nukkumaan, sillä alkaa pahoinvointi taas nousta. Tahdon ehtiä ennen sitä..
Melkeen o kuva must tänään... |
anamiau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti