Things that you think about sometimes...

Hän oli kaunis, vaaleilla hiuksillaan ja iloisella hymyllään. Kaunein hymy, mitä ikinä olen nähnyt. Hänellä oli kaksi persoonaa. Kaikki näkivät vain yhden, minä näin molemmat. Minä näin sen ahdistuneen tytön, jonka sisällä oli paljon surua. Minä näin arvet käsissä, kuulin surun äänessä ja silti sain hänet nauramaan. Tiesin milloin hän oli aidosti iloinen, milloin hän sitä esitti. Piti olla niin reipas muiden nähdessä. Minä autoin minkä pystyin, minä tein kaikkeni hänen hyvinvointinsa eteen. Tahdoin hänen jakavan kanssani kaiken. Ainahan minä tiesin, että kaikkea hän ei edes minulle kertoisi. 

Hän oli suljettu, suljettu lukkojen taakse. Puhelinta sai käyttää tiettyinä aikoina, samoin tietokonetta. Hänelle annettiin lääkkeitä, häntä vietiin lepositeisiin, hän tahtois pois täältä. Hän yritti kerran, yritti toisenkin. Minä itkin ja yritin kertoa miten paljon se sattuu, ettei hän muuta keksi paetakseen.  Juttelimme pitkät ajat, tiesin miten tärkeä olin sinulle ja sinä tiesit miten tärkeä olit minulle. Tahdoit aina minut omaksesi, et tahtonut jakaa ollenkaan. Jos ehdotin muidenkin näkemistä, kieltäydyit. Tahdoit aina vain yhden ihmisen kanssasi - ellet ollut hoitokodissasi. 

Minä muistan itkevän äänesi, kun kysyit heikosti minulta: "Miksi he vievät minut pois kotoa?"
Sinun piti muuttaa pois, sinut laitettiin laitokseen. Kaikki luulivat sen olevan hyväksi sinulle, minä toisaalta tiesin miten väärin se oli. Minä kuulin itkun, minä kuulin pelon ja heikkouden. Minä pelkäsin. 

Ensin kaikki vaikutti menevän melko hyvin, kunnes pieni romahdus kävi - se oli toinen kertasi yrittää oman käden kautta poistumista. Pelästyin ja toruin sinua. Sinä pahoittelit, et oikein tiennyt mitä tehdä. Minä yritin kaikkeni, todella yritin. Se ei riittänyt sinulle. Sinä tulit luokseni, sinä käyttäydyit normaalisti. En edes minä nähnyt mikä oli edessä. Me suunnittelimme tulevaisuutta. Sinä teit minulle lupauksen. Sinä lupaist minulle jotain ja siihen ei ollut edes kauan aikaa .. Kolme kuukautta olisit voinut jaksaa edes, alle sen. Muistan miten halasin sinua viimeisen kerran, ennenkuin nousit bussiin. Se oli viimeinen halauksemme ikinä. Sinä lähdit ja tekstasit vielä ettet tahtoisi mennä. Tahtoisit jäädä, tahtoisit olla kanssani. Minä totesin meidän pian näkevän. En muista vastasitko koskaan viestiini enään. Oli viikonloppu. Minä menin töihin ja viikonlopun jälkeen, oikeastaan sunnuntaina .. Sinä olit poissa.
Sinua ei enään ollut, olit tullut sanomaan hyvästi meille kaikille ja päättäny päättää elämäsi. En vielkään ole kokonaan parantunut, sillä joskus yksin ollessani - mietin sitä kaikkea. Miksi lähdit? Miksi sinusta piti tulla enkeli, miksi sinun piti jättää minut? Nyt sinun pitää pitää huolta minusta, olen hyväksynyt mitä teit - ikävä ei vain lopu hyväksymiseen.

Sisko, minun on ikävä sinua.










Rakkaudella
anamiauh