No v....u. Ei menny mitenkään nii, ku mä sen suunnittelin. Mä tahdoin unohtaa mun ikäväni ja herätä uutena (ällönä) ihmisenä.
Totuus eilisestä on:
- me juotiin kolmeen osaan valkkari
- mentii baariin yhen aikaan ja huomasin ettei mulle maistunut enään alkoholi
-tanssin sikana ja aloinki juomaan vettä
- tapasin jätkän ja join sen kanssa yhen drinkin
-se osti meille toiset ja sen ollessa vessassa kaadoin omastani ylipuolet sen lasiin
-tuli fiilis et tahdon kotiin, joten tulin tänne etelän kotiin
-nukkumaan, ilman humalaa ja kaikki muistissa.
Mun illan piti mennä:
-Nollaus, himaan ja nukkumaan.
Mua oikeesti ottaa päähän, ku oon niin valmis lähtee kotiin. En vain pysty siihen. Mä en voi lähteä kesken kauden ja jättää ihmisiä pulaan. Se ei mee niin, mä en yksinkertaisesti kykene siihen.
Mä tykkään nykysin enemmän meidän työporukasta. Mun on hirveen vaikeeta ajatella, että mä jättäisin ne tänne ilman mua. Tuskin niitä niin kiinnostais, mutta mua kiinnostaa. Mä tahdon olla täällä niiden kanssa ja kuuluu jengiin. Mä tarviin vaan nyt jonkun vakuuttamaan mulle, että suomessa ei ole mulle mitään semmosta - mitä täällä ei vois olla. Tietty vanhemmat ja kaverit suomesta on siellä. Siin onki ehkä se isoin syy miksi kotiin tahtoisin. V...u, on tää nyt vaikeeta. Koita tässä nyt vielä jotain laihduttamaan alkaa. Ei tuu mitään, mä lähen tästä töihin vetämään jäätelöä naamaani. Läski ja surullinen toimii muutenki paremmin, kuin laiha ja onneton. Ehkä sit joskus musta tulee keijukainen, tai fitness tai jotain sellasta et voin olla tyytyväinen itsestäni. Lopetan olemasta kuvottava läskipaska.
Rakkaudella
anamiauh aka läskipaska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti