Nyt on aika palautua lomalta kohti kotia. Mulla oli oikein oikein mukava loma. Aurinkoa, +30-40 astetta lämmintä ja hyvää seuraa. Ruoka oli loistavaa, vähän ripaus biletystä ja tietenkin tuli maattua rannalla kunnolla. Väritykseni tällä hetkellä on ruskea, olen mukavasti ruskettunut. Tietenkin olin jo valmiiksi ottanut pienen pohjan, enpähän palanut niin helposti. Vähän rintakehästä, mutta se nyt oli odotettavissa - jostain palaa kumminkin. Minä jätin punnitsemisen loman jälkeen - tiesin ettei mun kannata ahdistaa itseensä painolla. Loman jälkeen kävin vaa'alla. Aamupaino oli 59.5 - eli ei ihan huono, mut parempiki vois olla.
Mä alotan huomenna jo työt taas, jotenki semmonen 50-50 olo siitä. En tavallaa tahdo palata töihin - tahtoisin tavallaan takaisin kotiin. Kotiini, SUOMEEN. Ikävöin +20 asteen auringosta kylmään lumiseen kotiini. Hassua, vai mitä tuumit(te)? Mä kaipaan asioita suomesta, mut ehkä tää on vaan haikeutta siitä - ettei siel tullu nyt oltua. Onneksi tiedän sisimmässäni, että kaikki se hyvä suomessa odottaa mua. Se on siellä, kun palaan takaisin. Pienetkin asiat on täl hetkel mielessä. Miten tahtoisinkaan nyt syödä ruisleipää ja raejuustoa, juoda kunnon kahvia, katsoa telkkarista SUOMALAISIA ohjelmia (no oikeestaa ainoo kiinnostava @ the moment olis putous).
Nyt on aika muuten kertoa vähän, eli nythän on helmikuu. Muistan edelleen kirjoitelleeni salista jotain? Kyllä,meinaan pitää nyt lupaukseni. Mä ostan huomenna salille kortin, ainakin kuukaudeks on ostettava ja sit käyn 3x viikko. Ohjelmani ei oo viel iha valmis, mut kyllä tää tästä. Mun pitää vaa löytää juttui mistä tykkään ja vähän totutella salille paluusta. En oo siis salil käyny kesän jälkee kertaakaan - sillee siis salilla salilla. Mä oon kyllä liikkunut, mut en menny salille.
Sain lahjaksi muuten kaveriltani lahjaksi uuden mp3:n ja nyt voin sen kanssa lähtee treenaamaan. Ongelma on kumminkin, et mun vanhan soittimen musiikkia ei saa tohon uuteen. Mun biisit kaikki 4000 oli vanhassa koneessa ja nyt se kone sanoi itsensä totaalisen irti. Se ei aukee enää ollenkaan. Jos oot joku nero ja tiedät, et ne biisit voi viel pelastaa - please contact (tää ei oo sit mikää deitti juttu, just for your information).
Mua vähän harmittaa, et tän koneen (lentokoneen) netti ei toimi niin hyvin, että saisin kuvitettua tätä tekstiäni. Nyt jos luet, ni joudut olemaan ilman kuvia. Pahoittelen tätä, mutta mä kyllä jatkan huomenna (tai ylihuomenna) kuvien ollen mukana. Laitan pari kuvaa myös lomailu paikastani. Luultavasti otan ne kyllä ihan googlesta, ihan turvallisuuteni vuoksi. En tahdo kenenkään tietävän kuka todella olen. Tietenkin tiedän myös, että kirjoituksistani joku joka todella tuntee minut - voisi jopa tunnistaa minut... vai voisiko? En osaa sanoa, mutta toivon todella saavani pitää tämän salaisuutenani, omana piilonani. Purkaan tänne ajatuksiani ja tahdon tehdä sen melko vapaasti (varoen tietenkin vähän, ihan siksi ettei seinät kaadu).
Nyt alan kumminki katsomaan leffaa koneelta, koska mua jotenki vähän harmittaa kuvattomuus.
Mä oon kumminki palannu, toivottavasti teillä on mennyt hyvin ja nyt yhdessä jatketaan kohti täydellistä kroppaa. Eikö?
Rakkaudella
anamiauh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti