Tästä päivästä ei puhuta ...

On se niin vaikeeta taas olla minä. Mä en taas ymmärrä yhtään mitä mun vatsa kertoo mulle. Päivät menee hyvin, mut iltaa kohden alkaa makeanhimo yllättää itsensä nurkan takaa. Kävelee salakavalasti mun vartaloon ja valtaa mielen. Vatsa huutaa mulle, etten sais tehdä sitä itselleni ja silti mä sorrun. Mä en voi käsittää tätä, et miksi mä en pysty tämmöseen ? Miksi mä en pysty kieltämään itseltäni mitään. Miksi mä olen niin heikko?

Yhden asian voin kertoa, mistä oon jopa aika ylpee. Mä oon päättäny, että vähennän tupakointia töissä. En ole polttanut tänäänkään, kuin yhden. Yleensä oon jättänyt tupakoinnin yhteen tai korkeintaan kahteen tupakkaan päivässä. Mä tahtoisin lopettaa ton paskan polttamisen, mutta ongelmana on pelko. Pelko ? Mistä ? Siitä, että lihoan jälleen. Tupakoinnin lopettaminen on niin monelle tuonut lisää kiloja ja niihin  mulla ei ole mitään intoa. Mä oon vähentäny roimasti, mutta lopettamiseen ole vielä päässyt. Tarkoitus, että hiljalleen sammuttaa tupakointia ja varoa vähän sitä, mitä se tuo tullessaan.Tää on hetkellinen projekti, mut saa nähä miten käy sen kanssa lopulta. Tän vuoden lopussa, ehkä? Ehkä ei, saa nähä. Jos pääsis ees siihen pisteeseen, et ei polttais muutaku juhliessa ni se ois jo paljon parempi.

Mitäs muuta mulle kuuluu? Ei mitään, lasken päiviä lomaani. Muutama enään ja saa levätä. Mä tartten lepoa, mä tartten lomaa. Mä tarvitsen aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Voi olla, että lomallani tää paikka hiljenee hetkeks - tai sitte ei. Tää on tuonut mulle pientä lohtua. Mä voin purkautua täällä kaikesta ja mä tiedän, että teistä kukaan ei tunne mua. Musta on ihanaa nähdä myös, että teistä osa eksyy tänne. Mä tahtoisin vaan tietää, että miten eksyitte tänne? Jos viitsitte kertoa, niin kommenttia vaan tulemaan alas. Kommentoida saa kaikesta, mua ei haittaa negatiiviset kommentit tai positiiviset - kirjoittaisitte vain rakentavasti ne, kiitos. Muistakaa vain kommentoidessanne, että tää on mun ns. päiväkirja. Mä kirjotan tänne mitä tahdon ja miltä musta itsestäni tuntuu. Voitte laittaa ehdotuksia tai jos tahdotte tietää jotain, mutta en lupaa yhtään toteutuksistani. Pyrin toteuttaa jos tulee jotain, mutta miten, se on toinen juttu. 

Nyt lähden käymään ystäväni kanssa ulkona, vedellä. Mä juon vain vettä, en tahdo läskeillä tähän aikaan enään. Myöhemmin.

Rakkaudella:
anamiau

Photoshoot and failure.

Okay, nyt sitte taas kerrotaan...

Ensin alotan hyvistä uutisista, nimittäin eilisen kuvauksista. Kuvaukset meni aika kivasti, ensimmäiset kuvat oli vähän pettymys. Otettii kuvia "väärän" kuvaajan kanssa. Meil ei oikeen syntyny semmost kivaa kuvaa, tai no mitä nyt pari ihan onnistunutta tuli sen kanssa. Iltasemmalla otettiin kuvia oikeen kuvaajan kanssa ja sen kanssa tuli monta kivaa kuvaa. Se otti sellasia kuvia, mitä tykkäsin itsekkin katsoa. En tunnistanut itseäni osasta. Olin aika kaunis ?? Outo tunne, mutta sai mut hymyilemään samalla, kun katsoin. Oli mukava nähdä, et hei mustahan saa kivojakin kuvia, osaan olla kaunis ! Ah, mukava tunne. En kyllä pystyis ottaa kuvia kauheen pienis vaatteissa. Vatsa on vieläkin liian iso sellasiin kunnon kuviin. 

Haasteeni tälle viikolle, mites niiden kanssa menee? No, paremminkin vois. Jäätelö vei tänään voiton, joten söin yhden isomman pallon ja yhden pienen. Hyi minua, miksi mä niin tein? Mä vaan kävelin jäätelön luokse ja söin. Se vain tapahtui. Hedelmät? Nojaa, nojoo. Marjoja tuli tänään syötyä. Vadelmia ja hunajaa. Oli hirmuisen hyviä, mut se oli mun lounas. Mä oon tänää urheillu iha mukavasti ja muutama vatsakin tuli tehtyä.
Miettiny täs pari päivää, et muistanhan varmasti pari asiaa:

Yeah, I wanna feel like badass. I wanna look like that when I have a short top or anything short that I can show my tummy and be so proud that it's mine.

Suck it up now, yeah. I need to remember that if I do it now - then it's done. I don't need to think about it later. When you are young... it's so much easier to do this. Please me - remember this.










Semmoset muutamat hassun hauskat kuvat tuli laitettua tänne nytte, muistuttaakseni itseäni näistä muutamasta seikasta. Yksi minkä muistan myös on, että tee se nyt - älä lakkaa yrittämästä. Yrittäminen on parempi, kuin luovutus kokonaan. Please dear me.... Don't give up!

Rakkaudella 
anamiau

Kiirus

Pieni update tänne ennenkuin meen taas. Ei kauheen hyvin menny eilinen, koska alkoholia virtas aika paljon. Pettymys on pienimuotoinen - yhvä asia on kumminki se, että mä meen tänään kuvauksiin ja tuun näkee milt todella näytän taas tänään.

Musta otetaan kivoi kuvia ammattilaisen kanssa, mutta vähän pelottaa miltä tuun näyttää ja onko se tyytyväinen muhun. Nyt mennään, eikä meinata. Kerron myöhemmin miltä tuntu ja millanen ilta oli ton kuvaajan kanssa. Kuvaaja on siis ihan kaveri, mut ammatikseen kuvaaja. Toivottakaa onnea.

Rakkaudella anamiau

Day 1

Otan nyt tavoitteet tälle viikolle:
- ei ranskalaisia, hamppareita tai muuta roskaa 
-ei jäätelöä
-yhtenä päivänä saan syödä jotain hyvää 
-keskity hedelmiin
-Treenaa vatsaa: joka päivä

Noniin, day 1:
Ensimmäinen meni hyvin, en oikeesti syöny oikeestaan mitään roskaa tänään. En laske pientä määrää pastaa roskaksi, tarvitsin sitä tän päivän jälkeen. Kyseessä on kumminki oikeesti pieni määrä.

Jäätelö? Ehei, en syönyt. Mieli kyllä teki kovasti, siis aivan sikana - mut ei .. en sortunut kyseiseen onneksi ollenkaan! Oon oikeesti aika ylpee tästä kohdasta.

Yhtenä päivänä herkkuja: Ei tänään.

Keskity hedelmiin: No tää nyt ei menny iha nappiin sinäänsä, vähän tuli jotai noit syötyy jugu + hedelmäsalaatin merkeis, mut muuten ei. Huomenna yritän enemmän panostaa tämän kanssa, lupaan.

Treenasinkos vatsaani tänään? En ehtinyt, kauhee kiire töissä. Juoksemista enemmän, kuin laki sallii! Nyt ajattelin kumminkin täs vielä tehdä pienen treenin. En isoa, koska tähän aikaan ei enää nii kauheesti kannata treenata, kun muuten kuulemma uni ei tule. Se ois aika tärkeet kumminki nukkuakkin, kun huomenna taas raskas päivä on edessä.

Mitäs muuta? Ei mulla tänään muuta, on sen verran valmis menee unille - pikanen pieni vatsailu ja sen jälkeen kauniisti prinsessa unille.

Rakkaudella
anamiau

Viikko.

Nyt keräät itsesi noista rojuistasi, senkin turha löllykkä - kuulen ajatusteni sanovan itselleni.
Tänään päätin jättää jäätelön väliin, kun en suosikkiani saanut. Sanoin itselleni, että jos ei suosikkia voi saada - älä ota mitään. Hyvä minä, mutta toisaalta .. söin muutaman ranskalaisen kaverilta kumminkin. Koen ristiriitaa siitä, kun syön jotain roskaa. Mielihyvä hyrrää, kun maku on ihana - ajatukseni kiljuu ja huutaa, kun ajattelen asiaa.

Otan nyt tavoitteet tälle viikolle:
- ei ranskalaisia, hamppareita tai muuta roskaa 
-ei jäätelöä
-yhtenä päivänä saan syödä jotain hyvää 
-keskity hedelmiin
-Treenaa vatsaa: joka päivä

Sellaiset tavoitteet mulle, ei pitäs olla liian vaikeeta (no eipä!!)... 
Aijon joka päivä postaa tänne, et miten meni noiden tavotteiden kanssa + postaan noi tavotteet joka päivä uusiks tänne - muuten voi unohtua joku noista tärkeistä. Toivotaan nyt kaikki, et pystyn tähän. Mä pystyn tähän, mä pystyn. Mun on pakko pystyä!

Rakkaudella
anamiau

senki ällöttävä ...

..rohmu. Rohmusin suuhuni 4 keksiä, dominoita. Hyi minua. Miksi taas piti?
Toinen pahainen minkä söin tänää, ni pieni pizza. Roskaa, en ois tarvinnu sitä!
Söin kumminki purkillisen tonnikalaa + ehkä 1DL riisiä? Mä olin jo täynnä,
mutta ei... En suostunut lopettamaan, kun muka oli vielä nälkä.
Hauskintahan on se, että uunissa olevan pizzan aikana totesin itsekkin - eihän mulla ole edes nälkä?

Mielihaluihini taas tuli syötyä. Vitsi miten siistiä, murr.. Läski, ei voin muuta sanoa.
Pahinta on se, että söin sen pizzan klo. 20 jälkeen ja niin ei todellakaan pitänyt käydä!
Mä välttelen liian myöhään syömistä, mut aina siihen ei voi pystyä.Onneks tänää on kumminki ihan hyvät
treenit tullu tehtyä, mut silti. Harmittaa suunnattomasti. Huomenna yritän olla syömättä niin paljon roskaa.

Mun on pakko löytää itsekuri. Oon vaan niin huono, jos kiellän itseltäni jotain. Mä aina keksin muka hyviä syitä tehdä toisin. Voisinpa oppia......


Noh.. ehkä jonakin päivänä.

Rakkaudella
anamiau

Vain elämää, ei sen enempää ..

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Minähän teen tämmösen nytte, mutta vähän tuon "anna eteenpäin" - jutun kanssa teen erilailla:
Sinä joka luet tämän. Olet haastettu ja jos teet kyseisen, linkitä se kommentteihini.

1. Aurinko - tekee minut oikein onnelliseksi, vaikka se välillä tarkoittaakin melkoista hikoilua.
2. Urheilu - <3
3. Musiikki - mikään ei ole parempaa kuin musiikki
4. Bileet - hyvät bileet, seura, musiikki .. ah.
5. Hieronta - oikeenlainen ja ammattilaisen tekemänä
6. (tää o hassu ehk, mutta..) irtoripset - ne tekee silmistä kauniimman, tahtoisin pidennykset taas
7. Tanssi - rakkauteni forever
8. Ystävät - mitä tekisinkään ilman teitä?
9. Eläimet - oon todella eläinrakas ihminen, joten .. minkäs teet?
10. Sushi - melkeen sanoisin jopa, et parempaa kuin.... jäätelö.

Rakkaudella
anamiau

Ajatuksia..

Mietin tänään tosissani miten iso olen. Tunnustelen vatsaani ja huokaan hiljaa.
Miksi mun täytyy tuntea mun rasvani? Pieni pömpöttävä ällötys. Yök!
Miksi en vain voi olla vähän pienempi tästä? Miksi ei vatsani voisi vain kadota yhdessä yössä?
Mä oon niin kyllästynyt tunnustelemaan sitä ja toteamaan, että siitä on päästävä eroon.
Tänään pyöräilly, käyny salilla, kävelly, treenannu huimasti ja miettinyt, nyt sen on mentävä pois.
Siinä se edelleen vain on, se ei tahdo lähteä musta? 
Mikä siinä on, että nämä hirvittävät rasvapallerot ovat vain tulleet ja jääneet pysyväksi?
MIKSI NE EIVÄT HAIHDU?
Mene iljettävä rasva pois minusta, minun vatsastani.

En tahdo sinua, et ole tervetullut mun kehooni!

Syömistäni mietin taas, mitähän tänään tuli tungettua suuhun? No jäätelöä tietenkin, kun en vain
osaa pysyä siitä erossa - jos sitä on tarjolla. Miksi mä en voi hillitä itseäni, kun kyseessä on jäätelö.
Mä tahdon oppia sanomaan sille ei! Mun on pakko. Miten se voi olla niin vaikeeta?
Mä tahdon vain vatsani pois.

Inspis:

Miksi en voi olla yhtä kaunis, kuin upea Jenna Marbles? Hänen videoitaan todella kannattaa katsella youtuben puolelta, itsehän olen pienesti koukuttunut kyseisen henkilön videoihin.

Toivoisin voivani tehdä noin, tuntea rakkautta vatsaani kohtaan.. Se ei kuitenkaan ainakaan vielä ole mahdollista, mutta ehkä vielä jonakin päivänä hymyilen tyytyväisenä ja voin sanoa:
"Minä tein sen."
Ottaa kuvan tänne ja todistaa tämän hetken kaikille.






Rakkaudella.
anamiau

Kära dagbok

Taas epäonnistumisen maku on suussani. Eilinen meni juodessa ja tänäänkin jo mussuttanut karkkia.

Mä en ymmärrä miks sen pitää olla niin vaikeeta, miksi mä en ymmärrä oikeesti mitä teen itselleni?

Syöminen pyörii mielessä kokoajan ja suklaast on tullu jo melkeen pakkomielle.

Miksi mä en vaan voi lopettaa roskan syömistä? Miksi, vaikka nään mitä se tekee mun vatsalle.

Vatsa on mun heikoin kohta ja tuntuu pahalta, ku tuhoan itseeni lisää.

Mun olo on muutenki kummallinen, jos totta puhutaan. Mua ärsyttää pienimmätkin asiat just nyt.

Mun sisällä kiehuu pieni ärrimörri, joka voi johtuu alkoholista - eilen otin liikaa. Hyi.

Onneksi hyvä musiikki on keksitty, se helpottaa vaikeina aikoina edes vähän. Täl hetkel mun suurista kunnon kuulokkeista kuuluu tämmöstä:

Saa mut pois mun ajatuksista aika hyvin, joten on sinäänsä vaikeampi kirjoittaa täl hetkel mun tuntemuksiani tänne. Pian lähden mun kaverin kanssa ulos aurinkoon kävelemään, mutta meidän seuraan liittyy myös henkilö jota en jaksa. Miksi sen pitää tulla? Nään sitä jo ihan tarpeeks töissäki, ni nyt sit vapaal sen on pakko änkee mukaan. Yritin kauheesti, ettei se tulis ollenkaan. En onnistunut, (pahoittelen jo valmiiksi seuraavaa sanaa jonka kirjoitan!) vittu. Sen seura ei yksinkertaisesti kiinnosta mua yhtään, muutaku töissä. Toinen kaverini on lähdössä viikoks lomalle ja mä tahtoisin olla sen kanssa - en muiden. Mä sanoin muille ei, koska tahdoin sen seuraan. 

Kaikki kiukuttaa nyt, ajatukset sekoittuu ja musiikin lievittävä tunnekkin sekoittaa pakkaa entisestään. Mun tekstis ei varmasti ole mitään järkeä, mutta tää on mun päiväkirja ja sinä taas olet se joka on päätynyt tätä tekstiä lukemaan. Hauskaa on se, et mietin joskus sinua - sinä joka luet tätä tekstiä juuri nyt. Mitä jos tunnetkin mut oikeasti? Mä en koskaan tuu kertomaan täällä, että kuka olen tai missä asun, enkä mitä todella teen työkseni. Kerron toki, että teen töitä urheilun parissa ja tällästä pientä - mutta totuutta en koskaan kerro. Se on mun salaisuus, se on muurini tähän kaikkeen mitä sisälläni velloo. En sano, että olisin masentunut tai mitään - olen ollut ehkä, mutta en ole enään. Olen parantunut siitä.

 En vain voi kertoa kaikkea ihmisille, etenkään jos kyseessä on kokoni. Ihmiset eivät ymmärrä valitustani, joten suljen suuni. Minä en ole tyytyväinen ja jos en ole tyytyväinen, silloin en voi olla kaunis. En ole kaunis, en ole ruma - minä vain olen. 

Nyt kutsu kävi, lähden ulos. Ahdistaa, en tahdo kolmatta mukaan ... Huokaus.

Rakkaudella:

anamiau

Rakas päiväkirja

Aloitan nyt sinulle vuodatukseni tästä kaikesta mitä sisälläni tunnen. 

Olen nuori tyttö, joka tavoittelee täydellistä vartaloa itselleen. 

Tavoitteeni ei ole olla keiju, eikä mikän muukaan kaunis langanlaiha saduissa elävä olento, vaan 

saada tämä ällöttävä pömpöttävä maha littanaksi, urheilulliseksi. 

Olen kyllästynyt itseni kokoaikaisiin epäonnistumisiin, en vain kykene olemaan syömättä roskaa kokoajan. Tungen suuhuni mitä sattuu, kun nälkä yllättää. En pysty hallitsemaan itseäni.

Yrittänyt pyrkiä terveelliseen, mutta se on vain niin hankalaa ! Vai onko, taidan olla vain laiska tyhmä läski joka ei jaksa edes yrittää?

Työssäni urheilen paljon, joten siinä mielessä ei minun syömistä lopettaa tarvitse. Jos vain osaisin vähän rajoittaa tuota roskan syömistä, mitä vahingossa tulee tungettua suuhun. Pizza, ranskikset ja muut roskat yökyökyök! Miten voin tehdä itselleni jotain niin julmaa? Miksi ei mun olkapäällä istu neuvojaa, joka kertoo miten mun tulisi syödä!? Tarttisin apua!

Mulla on salaisuus, se on suurin haaveeni.. unelmani. Mä syön sitä pois mun luota, kun en osaa lopettaa. Mä tahdon pois tän vatsan, miettinyt jopa jo oksentamista.. Mä vihaan oksentamista, mutta mä vihaan myös itseäni vatsani takia. Miksi mä silloin joskus annoin itseni lihota tähän tilanteeseen? Mä olin kaunis ja laiha, silloin olin jopa keijukaisen mitoissa. Nyt asiat on toisen, nyt mä kadehdin naisia joilla on mun toivoma vartalo. Mä treenaan ja treenaan, mut tuntuu ettei mitään oo tehtävissä.

Kiljun pinnan alla apua, mutta kuuleeko kukaan huutoani?

Tämä on minun päiväkirjani, sinä taas olet urkkija - mutta olet tervetullut.

Rakkaudella:
Anamiau