Olen nuori tyttö, joka tavoittelee täydellistä vartaloa itselleen.
Tavoitteeni ei ole olla keiju, eikä mikän muukaan kaunis langanlaiha saduissa elävä olento, vaan
saada tämä ällöttävä pömpöttävä maha littanaksi, urheilulliseksi.
Olen kyllästynyt itseni kokoaikaisiin epäonnistumisiin, en vain kykene olemaan syömättä roskaa kokoajan. Tungen suuhuni mitä sattuu, kun nälkä yllättää. En pysty hallitsemaan itseäni.
Yrittänyt pyrkiä terveelliseen, mutta se on vain niin hankalaa ! Vai onko, taidan olla vain laiska tyhmä läski joka ei jaksa edes yrittää?
Työssäni urheilen paljon, joten siinä mielessä ei minun syömistä lopettaa tarvitse. Jos vain osaisin vähän rajoittaa tuota roskan syömistä, mitä vahingossa tulee tungettua suuhun. Pizza, ranskikset ja muut roskat yökyökyök! Miten voin tehdä itselleni jotain niin julmaa? Miksi ei mun olkapäällä istu neuvojaa, joka kertoo miten mun tulisi syödä!? Tarttisin apua!
Mulla on salaisuus, se on suurin haaveeni.. unelmani. Mä syön sitä pois mun luota, kun en osaa lopettaa. Mä tahdon pois tän vatsan, miettinyt jopa jo oksentamista.. Mä vihaan oksentamista, mutta mä vihaan myös itseäni vatsani takia. Miksi mä silloin joskus annoin itseni lihota tähän tilanteeseen? Mä olin kaunis ja laiha, silloin olin jopa keijukaisen mitoissa. Nyt asiat on toisen, nyt mä kadehdin naisia joilla on mun toivoma vartalo. Mä treenaan ja treenaan, mut tuntuu ettei mitään oo tehtävissä.
Kiljun pinnan alla apua, mutta kuuleeko kukaan huutoani?
Tämä on minun päiväkirjani, sinä taas olet urkkija - mutta olet tervetullut.
Rakkaudella:
Anamiau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti