Mietin tänään tosissani miten iso olen. Tunnustelen vatsaani ja huokaan hiljaa.
Miksi mun täytyy tuntea mun rasvani? Pieni pömpöttävä ällötys. Yök!
Miksi en vain voi olla vähän pienempi tästä? Miksi ei vatsani voisi vain kadota yhdessä yössä?
Mä oon niin kyllästynyt tunnustelemaan sitä ja toteamaan, että siitä on päästävä eroon.
Tänään pyöräilly, käyny salilla, kävelly, treenannu huimasti ja miettinyt, nyt sen on mentävä pois.
Siinä se edelleen vain on, se ei tahdo lähteä musta?
Mikä siinä on, että nämä hirvittävät rasvapallerot ovat vain tulleet ja jääneet pysyväksi?
MIKSI NE EIVÄT HAIHDU?
Mene iljettävä rasva pois minusta, minun vatsastani.
En tahdo sinua, et ole tervetullut mun kehooni!
Syömistäni mietin taas, mitähän tänään tuli tungettua suuhun? No jäätelöä tietenkin, kun en vain
osaa pysyä siitä erossa - jos sitä on tarjolla. Miksi mä en voi hillitä itseäni, kun kyseessä on jäätelö.
Mä tahdon oppia sanomaan sille ei! Mun on pakko. Miten se voi olla niin vaikeeta?
Mä tahdon vain vatsani pois.
Inspis:
Miksi en voi olla yhtä kaunis, kuin upea Jenna Marbles? Hänen videoitaan todella kannattaa katsella youtuben puolelta, itsehän olen pienesti koukuttunut kyseisen henkilön videoihin.
Toivoisin voivani tehdä noin, tuntea rakkautta vatsaani kohtaan.. Se ei kuitenkaan ainakaan vielä ole mahdollista, mutta ehkä vielä jonakin päivänä hymyilen tyytyväisenä ja voin sanoa:
"Minä tein sen."
Ottaa kuvan tänne ja todistaa tämän hetken kaikille.
Rakkaudella.
anamiau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti