Mä en ymmärrä miks sen pitää olla niin vaikeeta, miksi mä en ymmärrä oikeesti mitä teen itselleni?
Syöminen pyörii mielessä kokoajan ja suklaast on tullu jo melkeen pakkomielle.
Miksi mä en vaan voi lopettaa roskan syömistä? Miksi, vaikka nään mitä se tekee mun vatsalle.
Vatsa on mun heikoin kohta ja tuntuu pahalta, ku tuhoan itseeni lisää.
Mun olo on muutenki kummallinen, jos totta puhutaan. Mua ärsyttää pienimmätkin asiat just nyt.
Mun sisällä kiehuu pieni ärrimörri, joka voi johtuu alkoholista - eilen otin liikaa. Hyi.
Onneksi hyvä musiikki on keksitty, se helpottaa vaikeina aikoina edes vähän. Täl hetkel mun suurista kunnon kuulokkeista kuuluu tämmöstä:
Saa mut pois mun ajatuksista aika hyvin, joten on sinäänsä vaikeampi kirjoittaa täl hetkel mun tuntemuksiani tänne. Pian lähden mun kaverin kanssa ulos aurinkoon kävelemään, mutta meidän seuraan liittyy myös henkilö jota en jaksa. Miksi sen pitää tulla? Nään sitä jo ihan tarpeeks töissäki, ni nyt sit vapaal sen on pakko änkee mukaan. Yritin kauheesti, ettei se tulis ollenkaan. En onnistunut, (pahoittelen jo valmiiksi seuraavaa sanaa jonka kirjoitan!) vittu. Sen seura ei yksinkertaisesti kiinnosta mua yhtään, muutaku töissä. Toinen kaverini on lähdössä viikoks lomalle ja mä tahtoisin olla sen kanssa - en muiden. Mä sanoin muille ei, koska tahdoin sen seuraan.
Kaikki kiukuttaa nyt, ajatukset sekoittuu ja musiikin lievittävä tunnekkin sekoittaa pakkaa entisestään. Mun tekstis ei varmasti ole mitään järkeä, mutta tää on mun päiväkirja ja sinä taas olet se joka on päätynyt tätä tekstiä lukemaan. Hauskaa on se, et mietin joskus sinua - sinä joka luet tätä tekstiä juuri nyt. Mitä jos tunnetkin mut oikeasti? Mä en koskaan tuu kertomaan täällä, että kuka olen tai missä asun, enkä mitä todella teen työkseni. Kerron toki, että teen töitä urheilun parissa ja tällästä pientä - mutta totuutta en koskaan kerro. Se on mun salaisuus, se on muurini tähän kaikkeen mitä sisälläni velloo. En sano, että olisin masentunut tai mitään - olen ollut ehkä, mutta en ole enään. Olen parantunut siitä.
En vain voi kertoa kaikkea ihmisille, etenkään jos kyseessä on kokoni. Ihmiset eivät ymmärrä valitustani, joten suljen suuni. Minä en ole tyytyväinen ja jos en ole tyytyväinen, silloin en voi olla kaunis. En ole kaunis, en ole ruma - minä vain olen.
Nyt kutsu kävi, lähden ulos. Ahdistaa, en tahdo kolmatta mukaan ... Huokaus.
Rakkaudella:
anamiau
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti